Mikä on mun juttu?
Huomaan arvostavani yhä enemmän sitä, että tekemiseni tuntuu merkitykselliseltä ja omannäköiseltä.
Jouduin pohtimaan tätä, kun sain mahdollisuuden neuvotella kiinnostavasta yhteistyökuviosta. Innostuin ja näin siinä paljon mahdollisuuksia: itseni haastamista ja uuden oppimista, uusia vastuita, lisäansioita sekä kuuluminen osaavien ihmisten työyhteisöön. Työn mukanaan tuoma näkyvyys, ammattimaisesti hoidetut somepostaukset ja muu markkinointi sekä englanninkielinen titteli… kyllähän se kutitteli tällaista pientä eläkeläispuurtajaa, mutta…
Mitä enemmän kuvittelin itseäni uuteen tehtävään, sitä enemmän jokin alkoi hiertää. Tiedän, että alkuinnostuksissani olisin kyllä panostanut ja tehnyt tunnollista ja hyvää työtä. Tunnen kuitenkin itseni ja ymmärsin, että jotakin olisi puuttunut. En olisi päässyt käyttämään omia vahvuuksiani ja omaa ydinosaamistani tarpeeksi. Olisin myös joutunut sitoutumaan liikaa toisten tavoitteisiin oman aikani kustannuksella.
Eläkkeellä saan itse päättää, mihin haluan aikaani käyttää, ja osan ajastani haluan pitää ihan vain vapaana ilman mitään sitoumuksia. Siksi minulla on toiminimi, jonka puitteissa saan tehdä töitä, jotka itseäni eniten kiinnostavat, itselleni sopivassa mittakaavassa.
Kun tein päätökseni kieltäytyä tarjotusta mahdollisuudesta ja sain sen sanottua ääneen, koko kehoni rentoutui ja siitä tiesin tehneeni oikean päätöksen.
Jälkikäteen mietin, miten helppoa onkaan tehdä valintoja väärin perustein. Uusi titteli, näkyvyys, arvostus tai lisätulot houkuttelevat ja hivelevät itsetuntoa. Toisaalta pelko vaikkapa toimeentulosta, yksinäisyydestä tai siitä ettei minua muuten arvosteta tai hyväksytä, voi ajaa valintaan, joka tuntuu korkeintaan siedettävältä. Yhtä helposti saattaa myös jäädä käyttämättä oikeasti hyvä mahdollisuus, koska uusi pelottaa ja vanhaan tuttuun on niin turvallista jäädä, vaikkei se niin hääppöistä olisikaan.
Ratkaisevaa on punnita, tuntuuko tekeminen omalta. Vastaako se omia arvoja, vahvuuksia ja sitä elämäntilannetta, jossa juuri nyt on. Tekisinkö, vaikka ei maksettaisikaan? Huomaan arvostavani yhä enemmän sitä, että tekemiseni tuntuu merkitykselliseltä ja omannäköiseltä.
Vaatii rohkeutta hypätä uuteen ja omalle epämukavuusalueelleen, mutta samalla lailla vaatii joskus rohkeutta kieltäytyä ja uskaltaa sanoa ei. Tärkeää on tunnistaa oikeat syyt päätökselleen, jolloin sen kanssa on hyvä elää eikä tarvitse jäädä jossittelemaan.
Tiedätkö sinä, mikä on sun juttu? Pohditko sitä parhaillaan työssäsi tai elämässäsi? Jos kaipaat ääneen pohdiskelua ja palloseinää ajatuksillesi, sparrailen mielelläni kanssasi.